Huomenta. Huomenna 21.4. Minä täytän 35 vuotta! Kymmenen vuotta sitten olin 25 vuotias pienen tyttölapsen äitin. Kaikki elämässä oli kääntynyt päälaelleen, minusta oli tullut äiti, pienen huutavan ihmisenalun toinen huoltaja. Raskaus aika oli minulle helppo, en juurikaan huomannut olevani rakaasna muusta kuin mahani kasvusta. Söin sen raskauden aikana itselleni kuitenkin 30 kiloa ylimääräistä elämäniloa. Nuoruuteni olin mieluummin ajanut mopolla tai moottorikelkalla kuin hiihtänyt tai urheillut. Elikkäs en omistanut minkäänlaista liikunnallista taustaa saati yleiskuntoa. Kesällä 2008 huomasin kuitenkin että jotakin on tehtävä, tai en mahdu kohta ovesta :D
Aloitin itsenäisesti pienen ruokaremontin. Korvasin kaikki herkut porkkanoilla. Aloin kävellä, vaikka minulla oli ollut aina koira niin senkin lenkitin usein autolla!!! Minun kävelylenkkini alkoikin 500-600 metrin mittaisilla lenkeillä. Muistan kun kävelin kavereideni kanssa ja ajattelin kuolevani. Tiputin 20 kiloa, ennenkuin huomasin taas olevani raskaana. Syntyi toinen tyttö, jonka raskausaikana en saanut kiloja. Projektini jatkui.
Olen kirjoittanut aikaisemminkin aiheesta onko sen pakko olla helppoa, nyt en kuitenkaan kirjoita siitä, vaan siitä miten pitkä projekti on elämäntapamuutos. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut, kymmenen juhannusta, kesää, joulua, lomaa, syksyä ja synttäriä. Nämä ovat ne suurimmat selitykset joita kuulen usein. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut myös paljon sokerin himoa, uusien tapojen opettelua, epäonnistumista, onnistumista, painon seilaamista ja uskon loppumista. Kymmenen vuoden aikana olen kokenut elämäni suurimmat menetykset, stressin aiheet, huolet, ilot ja onnistumiset. Tämän kymmenen vuoden aikana olen tehnyt tyhjästä itselleni liikunta- ja hyvinvointipalveluita tuottavan yrityksen. Tämän kymmenen vuoden aikana olen opetellut liikkumaan, käymään kuntosalilla, hommannut itselleni sellaisen ja ennen kaikkea nauttimaan liikunnasta. Ja aina olen vaan sitkeästi jatkanut, tehnyt uusia tavoitteita.
Tähän kymmeneen vuoteen ei kuulu yhtään nopeaa diettiä, ei kitukuureja, mutta kyllä siihen kuuluu eri ruoka-aineiden testausta, monien erilaisten vaihtoehtojen kokeilua, mutta ei yhtään suoranaista aterian korvaavaa pirtelöä, tai piirakkaa. Proteiinipatukat kulkevat hätävarana mukana aina. Tähän kymmeneen vuoteen on kuulunut paljon hikeä, itsensä voittamista, haasteisiin tarttumista ja onnistumisen tunteita. Ja ennenkaikkea valtava motivaatio, halu ja tahdonvoima voida hyvin!
Haluan esimerkilläni näyttää, että anna itsellesi aikaa, tee muutoksia oikein ja rauhassa, elä ole itsellesi liian ankara, nauti elämästä ja nauti saavuttamistasi muutoksista. Minä olen vielä matkana alkuvaiheessa ja seuraavat vertailukuvat tulee kymmenen vuoden kuluttua. Ajattelin valmentaa tulevaisuudessakin omien kokemusteni ja koulutukseni mukaisesti, pienillä askelilla ja oikein. Pikadietit ovat harvoin pysyviä ja todella harvoin terveellisiä. Luota itseesi ja anna muutokselle aikaa.
Unohda helppous ja tartu haasteisiin, onneen ei vaan ole oikotietä!! Opi, opettele ja anna mahdollisuus opettaa. Elä selitä, koska petät sillä vaan itseäsi, jokaisella on mahdollisuus, jokainen pystyy ja jokaiselle on oikeus onnistua. Ja joka vuosi tulee kesä ja joulu, opettele nauttimaan niistä :D
Jos haluat onnistua minun kanssa, soita, tekstaa tai tule käymään. Sähköpostiasi voit laittaa.
Ihanaa viikonloppua!!
<3 Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti