Hyvästä ravinnosta on hyötyä myös mielelle

Kun ajatellaan hyvää ja puhdasta ravintoa, kuinka moni meistä ajattelee sitä muun kuin ulkonäön tai fyysisen hyvinvoinnin kannalta? Valitettavan  harva. Todella moni meistä haluaa laihtua tai kasvattaa lihasmassaa. Jos ajatelllaan hyvää ravitsemusta niin siihen liitetään poikkeuksetta fyysinen hyvinvointi. Huonossa ruokavaliossa puolestaan kummittelee erilaiset sairaudet, kuten diabetes, suolistosairaudet, tulehdusriskit, mutta miettiikö kukaan koskaan voisiko siihen liittyä myös mielenterveys?

Minulla oli Instagramissa ja Facebookissa arvonta, johon pääsi osallistumaan ehdottomalla aiheita joista kirjoitan. Yksi aiheista oli psyykkisen painonhallinnan ohjaus ja sivumainintana oli pyyntö kertoa vähän voiko ravinnolla vaikuttaa mielenterveyteen. Minusta aihe oli todella kiehtova ja mielenkiintoinen. Olen käynyt psyykkisen painonhallinnan ohjaajan koulutuksen, joten aihe kiehtoo minuakin.  Tämä teksti ei ole mikään lääketieteellinen, mutta varmasti monia ajatuksia herättävä. En ole mikään psykologian ammattilainen, mutta kirjoitankin nyt oman koulutukseni ja kokemuksieni kautta.

Kun ajatellaan ravitsemusta ja mielenterveyttä, moni asia saattaa yllättää meidät. Ravitsemuksen merkitys ihmisen mielen hyvinvoinnissa on yllättävän merkittävä. Ravitsemuksen merkitys korostuu tilanteissa, joissa mielenlujuus on koetuksella esim. elämän kriisitilanteet, stressi, masennuskaudet tai vaikka pitkäaikainen toipuminen loukkaantumisesta, joissa tarvitaan hyvää ravintoa ja lisätsemppiä parantumiseen.

Mikäli meillä on jostain syystä vinksalleen mennyt suhde ruokaan, syömiseen ja omaan kehoon, niin ylipainon ja epätervellisten elämäntapojen aiheuttama kehon ja mielen pahoinvointi on monelle itsestään selvyys. Monesti ajatellaan niin, että ylipaino on syy mielen matalentoon, juurikin sen takia, että kokee itsensä rumaksi ja laiskaksi. On kuitenkin muistettava, että liika tietoisuuskin lisää tuskaa, joten ravitsemuksen miekka on usein kaksiteräinen. Mietitäänpäs asiaa toiselta kantilta: liiallinen terveelliseen syömiseen ja ulkonäköön keksittyminen voivat myös aiheuttaa mielen ja kehon pahaa oloa. Se juontaa juurensa taas siitä, että kaikki keskittyy liikaa syömiseen ja sen ympärille kerätään sääntöjä ja erilaisia pakkoja, jotka alkavat ohjailla ja hallita arkea. Silloin ollaan kanssa menossa metsään ja kovaa.

Väärin ruokittuna keho voi myös joutua aliravittuun tilaan ja nälkäisenä ihminen on todella arvaamaton. Jos mietitään mielenterveydellisä sairauksia, niin monelle omasta itsestään huolehtimen on vaikeaa ja näin myös ravinto kärsii. Väärin ruokittuna ihmisen aivot eivät toimi optimaalisesti edes normaalitilanteissa, saati sitten tilanteissa joissa ihminen kamppailee elämässä vaikeiden asioiden kanssa kuten esimerkiksi stressin tai masennuksen kanssa. Ravitsemuksella on yllättävän suuri merkitys mielen toipumisessa yhtälaillä kuin somaattisesta sairaudesta.

Keho on koti, niinkuin Maria Svan hienosti sanoi. Siitä on pidettävä huolta. Sitä voi verrata rakennukseen, ja jos rakennus menee maanjäristyksessä rikki se pitää korjata. Siihen tarvitaan apua, uusia tiiliä, laastia ja aikaa. Lisäksi tarvitaan tsemppiä, apujoukkoja ja kovasti töitä, että rakennus saadaan kasaan ja toimivaksi. Ei siis riitä, että haetaan kasa nauloja, muttei muita korjaamiselle tarvittavia palikoita ja istahdetaan odottamaan.

Toisin sanoen huono ravitsemustila ei korjaannu kahmimalla kourittain lisäravinteita purkista. Hyvä ravitsemus perustuu puhtaaseen ja monipuoliseen ruokavalioon. Erityistilanteissa hyvä ravitsemus kuitenkin korostuu, mutta siitä ei saa tehdä uutta ahdistuksen aihetta. Uutta ja parempaa ravitsemusta kohden kannattaa edetä pienin ja uteliain askelin. Tunnustellen mikä juuri sinulle on hyväksi. Apua kannattaa pyytää ja tehdä se yhdessä ammattilaisten kanssa. On kuitenkin todettu, että ravinnolla on merkitys ihmisen mielen hyvinvoinnissa. Sillä ei korjata sairauksia, mutta pystytään tuomaan positiivisia vaikutuksia elämään. Sen avulla monet elämän kriisit saadaan talttumaan, jos sitä osataan käyttää hyödyksi eikä elimistöä vastaan. Tunnesyöminen on sitten asia erikseen, josta kirjoitan myöhemmin.

XxX Sanna