"Kun katsoo maailmaa enkelin silmin, niin nähdä voi sen kauneuden" lauloi Arja Koriseva silloin, kun minä olin pieni. Tykkäsin siitä jo silloin. Viime viikon torstaina pääsin katselemaan maailmaa enkelin silmin, kun kuumailmapallo nousi ilmaan ja minä sain kunnian olla siellä kyydissä. Se oli elämäni yksi hienoimmista kokemuksista. Se kauneus, rauha ja hiljaisuus oli jotakin sanoinkuvaamatonta. Minulla on todella paha korkeanpaikankammo, enkä uskalla edes katsoa sillalta alas, saati mennä laivalla kannelle. Mutta pallon kyydissä minua ei pelottanut yhtään.
Sain lennon syntymäpäivälahjaksi jo vuosi sitten, mutta aina oli vaan liian kiire tai kova tuuli. Nyt oli pakko löytää aikaa, koska muuten kokemus olisi jäänyt kokematta. Taivaalla ollessani tajusin, miten hienoa elämäni onkaan, kun neljä vuotta sitten luulin sen loppuvan, en tajunnut, että se vasta alkoi. Henkinen kasvuni on ollut jotain niin uskomatonta, että välillä säikähdän sitä itsekin.
Nykyään osaa arvostaa asioita erilailla ja nauttia juuri tälläisistä hetkistä koko sydämestään. Positiiviset kokemukset kantavat silloin, kun elämä taas potkii päähän, sillä sitähän se tekee aina välillä. Kun lensimme Palokankeskuksen yli kohti Jyväsjärven rantoja kiitin hiljaa mielessäni luojaa siitä kuinka onnellinen saankaan olla. Pelkäsin ennen lentoa, että pelkään niin kamalasti, etten uskalla avata silmiäni, mutta onnekseni se pelko osoittautui vääräksi. Tajusin samalla myös sen, että pelkään tulevia asioita ihan turhaan ja yleensä aiheutan niistä itselleni kamalan paniikin, ja miksi? No ihan vaan siksi, että olen vähän typerä. Päätin siis siellä järven yllä, että tulevaa tautia ei kannata etukäteen sairastaa.
Nyt lähden mökkisaunaan, vihdoinkin pääsimme muuttamaan mökille. Kesä on virallisesti tullut meidänkin perheeseen. Täällä on ihmisen hyvä olla.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti