Voi kunpa olisin edes vähän lihaksikkaampi, olisipa minullakin tuollainen keskivartalo, miksen minäkin voisi näyttää noin kauniilta? Kuulostaako tutulta? Minulle ainakin kyllä valitettavasti. En ole vielä ollut koskaan tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Paljon on puhuttu nyt ulkonäköpaineista, varsinkin, kun sosiaalinen media tuli ihmisten elämään. Siellä jaetaan aina ne parhaimmat otokset, kauneimmat kuvat. Ja kyllä minäkin haluan tehdä niin, olisin ikionnellinen jos minulla olisi kuvaaja käytössäni ainakin 1 päivän viikossa. Miksi, haluaisin niin? Minä olen aina ollut huonolla itsetunnolla varustettu nainen. Aina vähätellyt itseäni ja siksi minusta olisi aivan ihana saada kauniita kuvia ihmisille jaettavaksi.
Jos mietin sitä, että kuka täällä ne ulkonäköpaineet sitten luo? Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen ihan itse. Kukaan muu ei ole toiselle niin ankara kuin ihminen itse. Jos ajattelen tätä päivää ja kuuntelen uutisia jossa juuri sanottiin, että Suomessa on n. 3 miljoonaa ylipainoista ihmistä. Eikö heillä ole ulkonäköpaineita? Ei varmasti, jos he itse ovat itseensä tyytyväisiä. Mutta heillä on kyllä sitten terveydellisiä paineita enemmän. Mihin ihmeeseen tämä maailma oikein on menossa? Tuntuu, että heillä joilla ei ole tarvetta ulkonäköpaineisiin on niitä, ja heillä joilla ehkä olisikin niitä ei ole.
Minun elämäni uusi suunta on ollut nyt tämän vuoden ajan omasta itsestään tykkääminen. Sellaisten asioiden tavoitteleminen, joka lisää fyysistä ja henkistä hyvinvointiani. En halua ajatella elämääni enää ulkonäkökeskeisesti, ja minun on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että sixpackia en keskivartalooni taida saada. Mutta en sitä kyllä tarvitsekaan.
Haluan omalla esimerkilläni purkaa tietynlaisia ulkonäköpaineita. Haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä terveellisestä elämästä ja hyvinvoinnista. Sellaisen kuvan haluan antaa myös sosiaaliseen mediaan itsestäni. Ihan tavallisena Sannana, koska sellainenhan minä olen. Olen terve, ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, perheellinen ja todella onnellinen nainen. Kyllä se juuri minä olen onnellinen nainen, vaikkei minulla kaikkein tiukin vartalo olekaan.
Kun vielä palaan siihen, että hyvionvointialalla on monesti ulkönäköpaineita niin kyllä se minusta pitää paikkansa. Siihenkin on varmasti syynsä, personal trainerit mielletään tietynlaisiksi. He ovat sporttisia ja hyvässä kunnossa. Ja minä olen kyllä niin yksinkertainen ihminen, että uskon olevani tälläisessä kunnossa uskottavampi valmentaja kuin mitä olisin 20 kiloa isompana. Toki se on vaan minun mielipiteeni ja onneksi meillä ihmisillä on vara valita minkälaisen esikuvan valitsemme.
Minusta on hienoa, kun ihmiset ovat nykyään rohkeita, olivat he minkä näköisiä tai kokoisia vaan, mutta valitettavan usein terveyden kannalta ajateltuna se rohkeus vie pois halun muuttaa elämäntapojaan ja voida paremmin. Minusta tämän maailman pitäisi enemmän ihannoida normaaleja vartaloita eikä niinkään ääripäitä. Näillä mietteillä tähän viikkoon.
XxX Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti