Vahva keho!

Monesti kuulen, että treenataan vain ulkonäön takia, mutta kuka ei haluaisi saada vahvaa ja toimivaa kehoa? Muistan, kun yläasteella meidän liikunnanopettaja puhui hyvästä yleiskunnosta ja lihaksista, jotka ovat kehollemme elintärkeitä. Sanoin silloin, etten tule koskaan tarvitsemaan kumpaakaan. Tuolloin 16-vuotias tyttö ei kyllä tiennyt mistä puhui.

Ensimmäisen kerran hyvää yleiskuntoa tuli ikävä ensimmäisessä synnytyksessä, vaikka ne molemmat minulla helppoja ja nopeita ovat olleetkin. Mutta tuolloin mietin ensimmäisen kerran elämässäni, miten paljon paremmin selviäisin kaikista kehoa koskevista rasitteista, jos se voisi hyvin ja olisi vahva ja hyväkuntoinen. Kaikki muutos minun elämässäni kulminoituu tuohon ensimmäisen lapseni syntymään. Se on oikeastaan muovannut minusta sellaisen mikä nyt olen.

Tänä kesänä monet tuttavani ovat joutuneet erilaisiin kehoa kuormittaviin tapahtumiin. On ollut aivoinfarktia, stressiä, loukkaantumisia ja ihan vaan sydänsuruja. Toisilla on ollut todellakin vahvaa treenitaustaa ja keho on selvinnyt koettelemuksista helpommin ja kuntoutus on alkanut lupaavasti. Toiset taas eivät ole niinkään hyvin pitäneet huolta kehostaan ja ongelmat vaan tuntuvat kasaantuvan.

Monesti kuulen lääkäreiden sanovan, että hyväkuntoinen keho on parempi alusta paranemiselle kuin huonokuntoinen. Ja se on kyllä ihan totta, mutta miksi me sitten kohtelemme kehoamme huonosti? Toki sehän ei takaa sitä, ettet koskaan sairastu tai aina paranet, mutta varmasti se antaa paremmat mahdollisuudet siihen. On huolestuttavaa katsoa miten ihmiset lamaantuvat ja jättävät liikunnan lähes kokonaan. Valtaosa meidänkin kansastamme on ylipainoisia ja sairastavat perussairautta. Miksi? Mitä meille on tapahtunut? Yhteiskunta on muuttunut, ruumiillista työtä ei enää juuri tarvitse tehdä, mutta onko se kaiken syy? Onko ulkonäkökeskeisyys mennyt jo liian pitkälle?

Eikö kaikki ihmiset uskalla lähteä liikkeelle, koska pelätään mitä muut sanoo? Pelätäänkö myös sitä, että epäonnistutaan? Varmasti on myös näin, mutta eihän sellaista tarvitsisi ajatella. Ja aina olisi muistettava se, että jokaiselle löytyy varmasti se oma laji ja tyyli oman kehon huolenpitoon. Minusta ihan jokaisen ihmisen pitäisi ajatella, sitä meidän elämän tärkeinpänä paikkana. Kehosi on se joka on elämässäsi mukana sen jokaisena päivänä ja siitä pitäisi rakentaa niin vahva, että se kestää kaikki tuulet ja tunteet.

Jos ajattelen itseäni, niin haluan kehittää itselleni niin vahvan ja toimivan kehon, että se jaksaa kannatella minua vielä 100-vuotiaana, koska olen ajatellut ilahduttavani kaikkia täällä ainakin siihen asti, että täytän 100 vuotta :D Haluan ensinnäkin vetää maasta 100 kiloa ja mielellään enemmänkin ja kyykätä mahdollisimman isoilla kuormilla, eikä siinä sivussa tulevat kauniin pyöreät pakarat ole yhtään hullummat.

Mutta se ei ole se pääasia, vaan ajatus siitä, että jaloissani olisi niin paljon lihasta, että pääsen omin avuin sängystä ylös vielä monta kymmentä vuotta. Haluan myös saada niin hyvän aerobisen kunnon, että jaksan liikkua vaikka vanhenen. Ja ennenkaikkea, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, haluan toimivan kehon vaikka minulle sattuisi mitä. Olisin ainakin vahvemmalla kaiken paranemisen kannalta.

Muista pitää omasta kehostasi huolta, koska sinulla on niitä vain yksi. Se yksi pitää olla niin arvokas, että se kestää kanssasi elämäsi jokaisen haasteen. Jos mietit kannattaako itseen panostaa, vai antaa sekin aika vaikka lapsille, niin mieti asia vähän toisella tavalla. Mieti miten paljon perheesi pärjää siinä, että äiti jaksaa, voi hyvin ja on onnellinen.

Ihanaa viikonloppua just sulle!

XxX Sanna