Konjakki kuuluu sinappiin.

 Siitä on aikaa ainakin 13 vuotta, kun tein ensimmäisen kerran itse sinappia joululahjaksi. Olin silloin esikoiseni kanssa seurakunnan järjestämässä äiti lapsi kerhossa ja pähkäilin mitä kenellekin joululahjaksi. Silloin siellä ensimmäisen kerran minulle tuli edes mieleen, että sinappia. Olin aivan innoissani kyseisestä ideasta ja vielä konjakilla. Lähdin sieltä suoraan vaunujen kanssa meidän paikalliseen sale kauppaa ja sinappijauhetta. Ja voi miten suuri pettymys olikaan, kun sitä ei ollut hyllyssä, mutta kävi ilmi, että päiväys vanhoja tuotteita oli juuri heitetty pois. Otin ne riemusta kiljuen. Ja eikun ohje ja sinappijauhe kainalossa kotiin. 

Sinä jouluna isäni, äitini ja mummo sai vanhentuneesta sinappijauheesta tehtyä konjakkisinappia  pukinkonttiin. Kukaan ei huomannut mitään, eikä saanut ruokamyrkytystä eikä muutakaan reaktiota, niin kokeilu oli onnistunut ja sinappi tuli jäädäkseen minun joululahja tarjontaani. Seuraavana vuonna sitä sai jo naapurin mieskin, joka ilmoitti minulle, että niin kauan, kun hän elää minun on jouluisin vietävä hänelle sinappia. Ja sen toiveen olen toteuttanut nyt kaksitoista vuotta. Ja tänäkin jouluna hän saa sinapin ja konjakilla tietenkin.

Olen ihmisenä sellainen, että rakastan antaa ihmisille lahjoja ja vieläpä itse tekemiäni. Rakastan kutoa ja jos vain olisi aikaa kutoa tekisin villasukkia, pipoja ja villapaitoja kaikille. Olen tehnyt joululaatikoita usein lahjaksi, leiponut leipää ja pipareita.  Ja juuri tämän takia haluan jakaa teille minun sinappi reseptini. Reseptin, joka on pelastanut minut monesti joululahja miettimisen tuskasta. 

              Konjakkisinappi:

                     

                   2 dl sinappijauhoa

                   1 ½ dl sokeria

                   2 ½ dl kuohukermaa

                   1 kananmuna

                   1 tl etikkaa

                   2 rkl konjakkia

 

Sekoita sinappijauhe ja sokeri keskenään kattilassa. Lisää kerma ja kananmuna, keitä seosta n. 15 minuuttia hiljalleen. Anna jäähtyä ja lisää sekaan etiikka sekä konjakki. Laita sinappi esim. koristeltuun pilttipurkkiin ja anna lahjaksi ystävälle.

Ihanaa perjantai iltaa kaikille.

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki

Joulusuklaat lokakuussa kaupoissa, miksi??

 Tänä päivänä tuntuu, että joulu alkaa jo lokakuussa. Kauppojen hyllyihin alkaa ilmestyä jos jonkinlaisia konvehti rasioita ja muita joulu karkkeja. Miksi ihmeessä ne pitää tulla joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin? Minä en oikeastaan syö itse paljoakaan joulu suklaita, mutta monille se saattaa olla suurikin kiusaus.

Ja hei meillä kyllä muille perheenjäsenille ne tahtoo maistua minunkin edestä. Isäntä varsinkin on ihan tunnoton kaiken karkin ja varsinkin Juulia konvehtien edessä. Toki minäkin niitä kulkiessani napsin jos niitä vaan esillä on. Olen kuitenkin työni kautta useasti törmännyt haittoihin joita suuret esillä olevat karkki määrät saavat aikaan. 

Tulee usein niitä kertomuksia, että ostin tuon yhden rasian ja kohta huomataan, että tyhjiä rasioita on jo useita. Ja vauhti vaan kiihtyy joulua kohden, koska ajatellaan, että nythän on joulu ja kyllä jouluna saa syödä. Ja saakin, mutta ahmimalla ei kannata kuitenkaan edetä. Miksi se onkin niin, että jouluna ja juhannuksena "saa" tai oikeastaan "pitää" syödä ihan älyttömiä määriä? Mainostus, tuotteiden esillepano sekä niiden laaja valikoima mahdollistavat niiden ostamisen jo hyvin paljon ennen joulua. Usein myös tiukat painonpudotus talkoot sekä herkku lakot kesän jäljiltä laukaisevat ylensyönnin mitä lähemmäksi joulua menemme. Kieltäminen on kyllä todella huono asia varsinkin, jos herkuttelu on ollut liiallista.

On sääli, että joulusta on tehty kaupallinen juhla, koska kyllähän se on kaikkea muuta. Minulla on herkku päivä, joka sellaisena päivänä, kun oikeasti haluan syödä niitä. Enkä todellakaan tee sitä jokaisena päivänä, koska se ei ole minulle kiellettyä. Olemme puhuneet tästä asiasta paljon myös kotona, koska en voi leijua sillä, että minun perheeni osaisi syödä jotenkin terveellisesti. Ei todellakaan, nämä minun lempi-ihmiset ovat oikeita herkkusuita. Mutta perustelujen kautta olen saanut tähän vähän otetta.

Meillä ei koskaan syödä nälkään herkkuja, vaan aina jotakin oikeaa ruokaa ja sen jälkeen jos vielä herkku hammasta kolottaa saa herkkuja. Toinen asia mistä olemme paljon puhuneet on herkkujen määrä. Aina ei ole pakko syödä kaikkia kerralla vaan niitä voi totisesti laittaa odottamaan seuraavaakin kertaa. Minusta olemme päässeet tässä asiassa eteenpäin ja ennenkaikkea varsinkin tytöt ovat oppineet suhtautumaan herkutteluun terveellä tavalla.

Minun vinkkini siis on, että pidä herkut mukana elämässäsi oli sitten joulu tai juhannus. Keskity enemmin niiden laatuun ja määrään kuin siihen, että et saisi niitä nauttia ollenkaan. Toinen hyvä vinkki on, että nauti herkkuja vain silloin, kun niitä tekee oikeasti mieli ja vaan sen verran, että ne maistuvat kokoajan hyvältä. Ja muista ettei maailma kaadu siihen, vaikka jouluna päivänä tai kahtena nautit niitä vähän normaalia enemmän. Elämä ei saa olla liian tiukkaa, mutta terveyden kustannuksella ei kannata herkutella.

Nautitaan joulusta oikein ja hyvillä mielin.

XxX Sanna

Kuvat: Saija Heinämäki

Laiskan naisen riisipuuro

 Rakastan riisipuuroa kanelilla ja sokerilla tai sitten ihan perinteisellä luumu rusina kiisselillä. Ainut mikä riisipuurossa minua ahdistaa on se keittäminen. Vie ihan tuhottomasti aikaa ja sitoo ihan kokoajaksi hellan viereen, koska ainakin minä onnistun aina polttamaan sen pohjaan. Aatto aamuun mantelin kera se kuuluu, se on meidän koko perheen "kisa" kuka sen mantelin sieltä löytää. Ja hei ikinä en ole sitä vielä onnistunut saamaan itse. 

Kun ihminen on tarpeeksi laiska ja toisaalta taas ahne niin ratkaisu on aina löydettävissä. Niin tässäkin asiassa. Nimittäin löysin itselleni jouluherkun, joka tuo mieleeni riisipuuron tai pikemminkin joulun. Ja tätä herkkua en koskaan syö kuin joulukuussa ja vain siihen aatto aamuun asti. Nimittäin ruistaatelipuuro. 

Kyllä niinkin yksinkertainen kun ruistaatelipuuro siihen luumu rahka sekä kanelia ja sokeria niin on kyllä hyvää. Löysin tämän herkun vähän vahingossa muutama vuosi sitten, kun kokeilin alku puuron uutuutta, onneksi kokeilin.  Puuro tuo minulle mieleen joulun ja voin syödä sitä vaikka joka päivä, se valmistuu nopeasti ja on kaiken lisäksi vielä terveellistäkin. 

Toki en sano sitä, etteikö riisipuurokin olisi terveellistä, mutta minä olen ratkaissut tämän joulupuuro asian jo näin useamman vuoden. Ihmisillä on tiettyjä jouluperinteitä ja minullakin niitä on useita. Puuro on aina ollut yksi niistä. Joskus nauran oikein ääneen itselleni, kun aamusella teen luumurahka sekoitusta ja keittelen ruispuuroani. Pienet asiat saavat minut usein onnelliseksi ja pikkuhiljaa olen oppinut nauttimaan niistä jokaisesta.

Viikonloppu aamuisin, kun aikaa on keitän puuroni maitoon. Siitä tulee vielä pikkuisen enemmän jouluinen. Kynttilät vielä palamaan ja joululaulut soimaan sekä pieni lumisade niin aamupala hetki on oikeastaan taianomainen. 

Oppiessaan itsestään ihminen löytää elämäänsä juuri ne jutut, jotka pienuudellaan tekevät hänestä onnellisen juuri siinä hetkessä. Minulla yksi tällainen asia on juuri aamupala, joka joulukuussa maistuu joululta. Jos sinulla on jokin asia mikä tekee sinut onnelliseksi pyri lisäämään niitä hetkiä elämääsi. Onnellisuus on asia, joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Pienistä puroista kasvaa suuri järvi, sama sananlasku toimii myös onnellisuuden kanssa. 

Ihanaa toista adventti viikkoa kaikille. 

XxX Sanna

Kuvat; Saija Heinämäki