Miten sen mun dietin sitten kävi..

Huomenta. Jos muistatte niin silloin marraskuussa kerroin teille, että aloitan dietin, ja tarkoitus oli kirjoittaa teille sen etenemisestä viikoittain. Dietin tavoite oli pudottaa rasvat mahdollisimman alas ja näyttää kesällä todella hyvältä. Alku olikin hyvää, ruokaa oli ihan älyttömästi ja kaiken syöminen aiheutti tuskaa. Sitten elämä heitti kuperkeikan ja kaikki meni ihan sekaisin. Jatkoin sitkeästi diettiä kuitenkin kokoajan, toki treenaaminen ontui, ja ruokakin piti syödä väkisin. Alussa paino kuitenkin tippui ihan kivasti ja menin elämää eteenpäin jossakin sumussa. Sitten se ensimmäinen adrenaliini piikki hyytyi ja tipuin ihan joka saralla alas, ja kaikki oikeastaan jäin paitsi ruoka. Siitä lähtien olen taistellut kroppani kanssa ja paljon, tulokset junnaa eikä mitään oikein tapahdu. Nyt ollaan tilanteessa, että pyritään syömään tasaisesti ja hyvin sekä pitämään paino siinä missä se on, tai jopa hiukan pudottamaan sitä. Elokuussa olisi määrä ottaa uusi yritys ja katsoa mistä tämä nainen on oikein tehty.

Mutta jos summaan edeltävää 7 kuukautta olen enemmän kuin tyytyväinen. Tärkein asia eron aikana oli dietti ja se että siinä oli pakko syödä. Ilman sitä olisin varmasti jättänyt syömisen todella vähälle ja syönyt kaikkea ei niin hyvää. Tietyt ruoka-ajat rytmittivät päivääni ja elämä oli paljon helpompaa sillä saralla. Treenattuakin tuli ja sain siitä hyvin virtaa ja uskoa huomiseen. Kyllä taas todistin itselleni sen, että kunnon ruoka ja hyvä treeni on ihmiselle se joka antaa sitä hyvää oloa ja uskoa eteenpäin. Ainakin minulla. Jos vertaisin siihen, että maksaisin sohvalla ja söisin suruuni suklaata olisi oma oloni ollut varmasti paljon huonompi. Onneksi tähänkin pätee sanonta, että jokainen tyylillään :D

Nyt  painoni huitelee jossakin 58-57 kilon huitteilla ja tavoite oli juhannukseen saada se 55 kiloon, mutta siitä on nyt luovuttu.  Elämä on sellainen peli, että sen kanssa on opittava vähän luovimaan. MInulla ainakin kroppa reagoi kaikeen stressaavan jumittamalla. Sen olen kuitenkin oppinut, että kaikki on mahdollista ja kaikki on kiinni vaan omasta päästään ja tahdonvoimasta. Itse oli tavallaan heikko alkuvuodesta ja sen takia tulokset ovat mitä ovat. Se turha selittely ei auta mitään ja tekosyitä on aina ihan liikaa. Nyt vaan nokka pystyyn ja kohti uutta tavoitetta! Ihanaa viikkoa teille, palaan taas asiaan ja seuraavaksi onkin tulossa hieman erillaista kirjoitusta ;D

<3 Sanna

Elämä heitti kuperkeikan.

Sunnuntaiaamu 5.6 ja kello on kahdeksan. Olen kirjoittanut teille viimeksi loka-marraskuussa, en edes muista. Elämäni heitti todellisen voltin marraskuun puolessa välissä, kun avioliittoni päättyi eroon, perheeni hajosi ja kaikki se tuttu ja turvallinen särkyi. Vaikeaa meillä oli ollut jo pitkään ja ero oli varmasti väistämätön. Kun eroa alettiin tekemään, en uskonut siihen, uskoin että kaikki kääntyy hyväksi. Yritin omasta mielestäni kovasti taistella, tehdä muutoksia omassa itsessäni, mutta se ei riittänyt. Elämältä tippui pohja, kaikki hajosi, menetinhän elämäni suurimman rakkauden. Loppuvuosi meni sumussa, eroa puiden kohtalotoverini kanssa. Selvisi asioita joita en halunnut nähdä silloin aikanani. Erossa oli mukana tahoja joihin luotin ja joita pidin ystävinäni. Kun sen luottamus siihen elämään menee on sen takaisin saaminen todella vaikeaa, saako sitä enää koskaan sen näyttää vaan aika. En missään nimessä halua tehdä itsestäni hyvää vaimoa, mutta en myöskään ole niin kamala, kuin eron aikana minusta kuva luotiin. Ihminen johon luotin täysin kääntyi minua vastaan. Avioliitossa meitä oli kaksi samoiten erossa. Varmasti kumpikin menetti ja voitti. Ne mitkä hävisi olivat lapset. Lapsien takia oli pakko mennä eteenpäin, herätä aamuisin ja yrittää tehdä töitä. Säilyttää koti ja tehdä vaikeitakin ratkaisuja, luopua tärkeistä asioista.

Olen kasvanut ihmisenä viimeisen 7 kuukauden aikana enemmän kuin 33 vuoden aikana yhteensä. Edelleenkään en pysty aikuismaisesti keskustelemaan exäni kanssa, koska se pettymys häntä ottaan on suuri. Eron aikana menetin myös repullisen ystäviäni ns. Jyvät erottuivat akanoista. Vanha sanonta on myös että kun jotain pahaa niin aina myös jotain hyvää. Löysin itselleni uuden elämän kumppanin, kohtalotoverin, samassa elämäntilanteessa olevan. Toinen toistamme tukien, olemme selvineet monista pahoista hetkistä, olemme vahvistuneet ja löytämässä avaimet onnelliseen elämään.   Paljon on vielä oman pään kanssa tekemistä, mutta elämän halu on palannut ja ennenkaikkea usko siihen onnelliseen elämään alkaa jälleen löytyä.

Se miksi kirjoitan teille tälläisen pienimuotoisen tekstin erosta ja elämästä sen jälkeen, johtuu siitä, että tästä lähtien kirjoitan ainostaan työstäni ja itsestäni, en perheestäni, enkä yksityisyydestäni. Minua on riepoteltu Facebookissa asioilla joista ihmisillä ei ole mitään tietoa, tehty paha, en halua sitä. Nyt ymmärrän myös sanonnan "kenellä onni on se onnen kätkeköön".

Olen menettänyt paljon, mutta myös saanut paljon. Tällähetkellä olen onnellinen, edessä hyvä tulevaisuus, ympärillä juuri ne ihmiset joita tarvitsen ja usko itseen kasvussa. Ehkä elämäni suurin rakkaus on vasta löytymässä, ehkä elämäni on vasta alkamassa. Tästä lähtien kirjoitan teille jotain aivan muuta, kuin omaa elämääni, tarkoitan yksityiselämääni. Halusin vain teidän tietävän, miksi en ole hetkeen kirjoittanut. Teksti on varmasti sekava, koska sitä ei ole tämän kummemmin mietitty. Anteeksi siitä!

<3 Sanna

Lomat ohi ja paluu arkeen on alkanut.

Ihanaa torstaita kaikille tasapuolisesti. Olin viikko sitten pikalomalla Budapestissä ja voin kertoa, että loma teki todella hyvää. Kaupunki oli todella kaunis ja siisti. Halpaakin siellä on ja ruoka hyvää. Loma on ihmiselle tärkeä asia, huomasin sen tuon 4 päivän aikana. Tänä päivänä stressiä on lähes jokaisella elämä on kiirreellistä ja välillä hivenen monimutkaistakin. Kun on lomalla ja pysyy kotona, ei pysty kunnolla rentoutumaan, mutta kun ottaa ja lähtee pois tutuista ympäristöstä on olo aivan erillainen ja rentoutuminen taattua. Siellä sinua ei tunne kukaan, kukaan ei puhu sinun asioista, kukaan ei laita sinua tiettyyn lokeroon. Tämän päivänihmiset ovat todella ilkeitä toisilleen, ollaan edessäpäin ystäviä ja selän käännettyä puhutaan jo ihan toista. Ja jokainen varmaan joskus jossakin vaiheessa puhuu naapurin asioista, mutta hyötyykö siitä? Ei todellakaan ja varsinkaan kun ei oikeasti tiedä mitä minkäkin seinien sisäpuolella tapahtuu. Mutta täysin vieraassa kaupungissa, kukaan ei katsonut sinua kieroon, kaikki meitä palvelleet ihmiset olivat ystävällisiä. Taas perään kuullutan sitä positiivisuutta, hymyile, se saattaa hämmentää ihmisiä ja tekee sinusta iloisen :D MInä nautin Budapestistä ihan kummallakin rinnalla, käveltiin paljon n. 10 kilometriä päivässä, kiivettiin portaita, käytiin kylpylässä ja ihan vaan istuttiin kahvilassa ja katsottiin ihmisiä. Menen ihan varmasti Budapestiin keväällä uudestaan.

No loman jälkeen alkoi se arki ja ihmiskoe nro.1. Mikä helkkari se sitten on? Sehän on ns. dietti, olen nyt kolme vuotta tehnyt tätä työtä ja sen kolmen vuoden ajan olen ollut suurinpiirtein samanlainen. Kun olen nyt tutustunut itseeni uudelleen, opetellut tiettyjä juttuja uudestaan ja kyllä olen hivenen aikuistunut, on oikea aika myös hivenen muuttaa ulkoista olemusta. Tarkoituksena on nyt ottaa rasvaa pois, ja tehdä se kerrankin niin, että se toteutuu eikä vaan puhua. Sehän tarkoitti siis ruokavalion laskemista ja voihan veljet miten paljon sainkaan siihen ruokaa!!! Olen nyt ollut kaksi päivää tällä osalla diettiä ja meinaan aivan haljeta. Mutta aineenvaihdunta on saatava käyntiin ja sen jälkeen alan pikkuhiljaa vähentämään ruokaa. Treenit aloitan maanantaina, kuntosalille 4x viikossa ja aerobista siihen sitten päälle. Monet ovat kysyneet minulta, että miksi aloitat dietin, kun olet jo ihan hyvässä kunnossa? Olenko? Monen silmiin saatan olla, mutta itselläni on olo, että jotain jää vajaaksi. Osana uudesti syntymistäni on oppia tykkäämään itsestä, ja siihen tarvitaan myös hivenen ponnisteluja. Rakkaus tätä työtä kohtaan ja halu kehittyä siinä on se juttu, joka minulle antaa motivaatioita. Ja olen varma, että se poikii minulle myös lisää töitä kevään kuluessa. Minä olen päättänyt kertoa teille matkastani kohti kevättä rehellisesti ja avoimesti. Laittelen välillä myös kuvia, mitä kropassani oikeasti tapahtuu.

Olen paljon miettinyt, että miten sijoitan diettini hektiseen arkeeni, mutta sitten oivalsin, että sehän tukee sitä, on aikatulu milloin syödään ja mitä syödään. Olen ihan innoissani tästä ja muutenkin olen luottavaisella mielellä, että nyt onnistun. Kun ihmnen jaksaa uskoa itseensä ja siihen kaikkeen tärkeinpään oli se sitten asia tai ihminen niin kaikki on mahdollista. Rakkaus voittaa aina, oli myrskyt miten kovia vaan tai elämä millaisessa myllerryksessä vaan. Muistakaa rakastaa itseänne, ihmistä siinä vierellänne, työtänne, lapsianne ja kaikkea mikä tuo teille hyvän olon. Elämä on vaikea, mutta hieno retki ja siitä pitää osata nauttia. Ihanaa ja rentouttavaa viikon jatkoa teille, nauttikaa syksystä. Ensi viikolla sitten katsotaan miten treenit ovat lähteneet sujumaan :D

<3 Sanna