8. helmikuuta 2017

Onko kenellekkään niin helppo antaa periksi kuin itselle?

Hyvää pakkashuomenta. Pakkanen panee parastanaan ja minun kermapyllyni laittoi leivinuuniin tulet ja tuli peittojen alle kirjoittamaan teille, eikä lähtenytkään lenkille. Tavoitteet on tehty rikottavaksi ja niin kohdallani ainakin helkutin vaikeasti saavutettaviksi. Meillä on huhtikuussa tulossa pienet juhlat ja olen asetttanut itselleni sinne aika kovankin tavoitteen, mutta kuitenkin saavutettavisssa olevan. Niinkuin ennen joulua teille kirjoitin, olin "testi dietillä" Sain aikaan huikeita tuloksia, ja olin kokoajan hyvin voiva. Mitä tuossa dietissä sitten oli erikoista. Mietin todella tarkkaan mitä söin, näin vaivaa ruokien eteen, tarkistin, että ne oli tehty puhtaista ja parhaista raaka-aineista. Sain poltettua 5 kiloa itsestäni pois, suurin osa siitä oli rasvaa, koska treenattiin kokoajan kuitenkin salilla, eikä haluttu luopua lihaksesta. Olin ylpeä itsestäni, siitä muutoksesta minkä sain aikaan. Sitten lähdettiin lomalle ja sen jälkeen olenkin ollut kokoajan "lomalla" nyt puhutaan siis kokoajan ruuasta!


Niinkuin joka paikasta saa lukea liikunta ei laihduta vaan se mitä suusta menee alas. Se on aivan tosi, liikunnalla pystytään buustaamaan sitä laihtumista, mutta kaiken a ja o on syöminen. Kun mietitään syömistä, on helppo hyvän hiihtolenkin tai salitreenin jälkeen syödä yksi ylimääräinen leipä, tai ottaa kahvin kanssa pieni pala vaikka pannukakkua. Siinä se virhe sitten tuleekin. Minä olen treenannut puolitoista viikkoa uutta ryhmäliikunta tuntia noin. 3-6h päivässä. Treenannut siinä sivussa normaalisti ja se mitä olen tehnyt kanssa lisää on syönyt. Ajatellut, että miksen voi syödä itse tekemääni perunarieskaa kun olen näin jumalattomasti treenannut. VOINKIN, mutta VOINKO joka päivä ja monta leipää? Olenko minä juuri sellainen herkkuperse, etten voi antaa itselleni yhtään siimaa? Kyllä olen!! Niinkuin mieheni minulle aina sanoo, olet liian ankara itsellesi, soimaat itseäsi monesti ihan liian paljon. Kyllä sekin on totta, mutta jos annan itselleni luvan lipsua, lipsun aina ja urakalla. 

Kun puhutaan siitä pitkäjänteisestä elämäntapamuutoksesta niin voin sanoa, että tiedän mitä se on! Minulla se on kestänyt vasta 9 vuotta. Elkää nyt ajatelko että olen voinut huonosti tai joutunut luopumaan monista asioista. EI olen voinut paljon paremmin, kun elän tiukasti ja annan itselleni herkkupäivät, ihan niinkuin lapsilleni :D Miksi se sitten repeää? Olen aina tykännyt leipoa, tehdä itse ja olen nauttinut siitä kun nään ihmisten tulevan onnelliseksi kun on kotona pullan tuoksu :D Eilenkin leivoin perunarieskaa ja pannukakkua kun tytöillä oli kaveri kylässä. EI siinä olekkaan mitään pahaa, mutta miksi sitä pitää itse syödä kaksin käsin ja vieläpä itseltään salaa?? Annan itseni herkutella turhaan, vaan koska, en edes tiedä miksi :D No nyt aamulla kun heräsin keittämään aamupuuroa niin kävin vaakassa ja tajusin olevani tavoitteestani erisuunnassa 5 kiloa ja nesteinen ja olo ei ole hyvä!!! Eli olen kerännyt itseeni kolme ylimääräistä kiloa lisää siihen nähden mitä pitäisi saada pois. Nyt monet ajattelevat, että hullu eihän se edes ole lihava. EN olekkaan, mutta kunnianhimoinen olen.


Nyt taas kerran, monennenko kerran? Ehkä miljoonannen kerran lopetan ohi syömisen. Syön päivässä todella hyvin ja paljon, en tarvitse niitä lisänaposteluja, jäätelöä ja pannukakkua, joka päivä en edes joka toinen päivä. Niillä kerään sen laardin pikkuhiljaa takaisin, niiden takia en ole tyytyväinen itseeni ja voin huonommin kuin ennen joulua. Pyrin saavuttamaan tavoitteeni, olemaan onnellinen itseni kanssa. Hei pidän herkkupäiviä ja todellakin nautin elämästäni. Niillä hyvillä valinnoilla, normaalilla ruualla, ja hyvin ansaituilla ja oikein nautituilla herkuilla onnistun aivan varmasti. Ei diettejä, ei nälkää vaan tervettä ajattelua ja ryhtiä elämään. Hyvää treeniä, ulkoilua, aikaa rakkaiden kanssa, sopivasti töitä ja positiivisia ajatuksia. Vain sinä itse pystyt vaikuttamaan omaan elämääsi ja onneesi, vaali sitä, koska se kantaa pitkälle. Nyt puen toppavaatteet päälle, otsalampun päähän ja lähden lenkille. Leivinuunissa on tuli ja ruisleipätaikina odottaa leipojaansa ;D Itse tehty on aina itse tehty. Niin myös omassa olossaan, kun kerran tiedän mistä tulee hyväolo, miksen elä sen mukaan. Kohti kevään tavoitetta hyvällä fiiliksellä ja itseeni uskoen.

Hyvää pakkas viikkoa kaikille ;D

<3 Sanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti