Huomenta taas pitkästä aikaa. Täällä ollaan oltu kipeänä nyt jo toista viikkoa ja voin kertoa, että ottaa hermoon. Eilen kävin lääkärillä ja poskiontelothan ne olivat mätää täynnä. Nyt lääkekuuri päällä ja toivotaan, että elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Onneksi meillä muut ovat säästyneet. Tässä kun olen ollut vaan kotona omien ajatuksieni kanssa on minulla ollut aikaa ajatella. Olen jo jonkunaikaa laittanut merkille ihmisten käyttäytymistä parisuhteissa ja valitettavasti ne ovat aika surullisia. Ihmiset eivät voi niissä kamalan hyvin, parisuhteet ovat ”arkistuneet” hellyys, himo ja toisen kunnioittaminen on poissa. Minullekin aina sanotaan, että kyllä se vielä tuossa vaiheessa on ihanaa. No me ollemme olleet likipitäen kolme vuotta yhdessä ja joka päivä mitä enemmän saamme olla niin sen paremmin meillä menee, parisuhdetta pitää hoitaa aivan samallalailla kuin sinua itseäsikin.
Nyt päästiinkin hyvin aiheeseen :D Jos ajatellaan uutta suhdetta, ihastumista on se tunne aivan ihana, perhosia vatsassa, kaikki on uutta ja jännää ja odottaa vaan sitä seuraavaa kertaa kun toisen näkee. No mietitäänpäs, jos ollaan vaikka joulun jälkeen päätetty aloittaa uusi elämä, pudottaa joulukilot pois. Ollaan intoa täynnä, puhdistetaan ruokavalio täysin kaikesta hömpästä, aloitetaan liikunta, tehdään sitä vielä paljon ennnemmän kuin olisi tarve. Olo on ihana, virkeä, täynnä energiaa ja paino sekä kehonkoostumus muuttuu.
No parisuhteethan arkistuvat kuulema nopeasti, seksi vähenee, se toinen alkaa välillä ärsyttämään, viihdytään enemmän yksin ja aletaan vähän riidellä, mutta suhde on vielä kuitenkin niin uusi, että lopulta se hyvä fiilis voittaa. Sama asia pätee elämäntapamuuutoksessa, treenejä alkaa jäädä ehkä väliin, ruokavalioon alkaa salakavalasti tulla viitteitä sieltä entisestä elämästä. Selitellään itselleen, että minä tämän yhden keksin syön tai jätän nämä yhdet treenit väliin. Koetaan huonoa omatuntoa ja luvataan, että huomenna taas palaan ruotuun.
Kun parisuhteessa ollaan päästy siihen pisteeseen, että arki rullaa, on kiirettä, ehkä lapsia, ruuhkavuosia niin se toinen alkaa pikkuhiljaa etääntyä. Pahimmassa tapauksessa suhteeseen jäädään tottumuksesta ja kun näin on niin pitkän oltu, tulee riitoja ja pahimmassa tapauksessa syrjähyppyjä. ( Muistakaa, että kärjistetty teksti!!!) Elämäntapamuutos kulkee vähän samoja polkuja, jos ollaan annettu sen palata osaksi entiseen ja ehkä vähän huonompaan, ei keretä liikkua, jäädään sohvalle, kun pitäisi lähteä lenkille. Ollaan opittu siihen oloon ja ruokailutottumuksiin ja ollaan suhteellisen tyytyväisiä, mietitään, että maanantaina minä taas aloitan ja aktivoidumme, pudotan ehkä muutaman kilon.
Tiedän, että esimerkit ovat kärjistettyjä ja varmasti nostavat tunteita, mutta mietippäs nyt jos pidät itsestäsi huolta, liikut säännöllisesti, syöt ja nukut hyvin, pidät huolen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan. (Kyllä tiedän, että aina se ei vaan mene näin.) Näin ollen olet oikeastaan kokoajan sillä ihanalla motivaation ja uusien tavoitteiden täyttämällä polulla. Sama parisuhteessa, kun pidät siitä huolta, otat toisen huomioon, kunnioitat häntä, niin se intohimo ja rakkaus säilyy hyvänsä ja kehittyy kokoajan <3
Tälläisillä aatteille tähän päivään. Yritetään tehdä elämästä elämisen arvoista jokaisella sen osa-alueella.
<3 Sanna
