Kuinka monet kerrat olenkaan katsonut televisiosta sarjaa, jossa pirut ja enkelit kilvan kuiskuttelevat omia mielipiteitään ihmisen korvaan, joka yrittää tehdä päätöstä jostain tietystä asiasta. Aika usein tilanne liittyy jonkun asian ostamiseen tai syömiseen. Mutta oletko koskaan ajatellut miten usein nämä näkymättömät äänet ovat läsnä arkielämässä? Mietippäs tilanne jolloin tulet töistä kotiin ja sinulla on kamala nälkä. Tiedät, että nyt olisi hyvä laittaa kunnon ruokaa, mutta kaapissa oleva suklaalevy vie voiton. Mieli on tai tarkemmin alitajunta on se kaveri, joka sinua kannustaa tekemään valinnan.
Minun mieleni tekee sitä kanssa, ja mikä oli lomalla ollessa ihana tajuta, se toimii myös toisin päin. Söin siis viikon lomani aikana enemmän pitsaa ja hamppareita, kun koko viime vuonna yhteensä ja huomasin alitajuntani sanovan minulle, että nyt kaikki ei mene oikein. Olen siis vuosien saatossa saanut sitä kehitettyä ja opetettua kannustamaan minua juurikin niissä terveellisissä valinnoissa.
On todella harmillista huomata miten huonosti ihmiset tänä päivänä voivat. Jos ajatellaan, vaikka tyypin 2 diabetestä on sitä todella monella tuntemallani ihmisellä. Kaikista surullisinta tässä on se, että odotetaan terveydenhuoltomme hoitavan meidät kuntoon, vaikka kaikki terveyden avaimet ovat meidän omissa käsissä. Onko oikeasti niin, että vaadimme yhteiskunnaltamme apua ja lääkkeitä, vaikka emme ole itse valmiita tekemään juuri mitään terveytemme eteen? Valitettavan usein se on niin.
Kuulen usein miten kallista terveellisesti syöminen ja omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen on, mutta oletko ajattelut miten kallista sen laiminlyönti on? Niin monet eivät ajattele sitä, odotetaan vaan pelastusta ja jopa vaaditaan sitä. On muistettava ettei se välttämättä ole meidän vika, vaan meidät on opetettu siihen, että aina joku pelastaa. Se ei ole minusta mikään hyvä asia, sillä eihän kukaan muu kuin sinä itse voi olla sinusta vastuussa? Vai voiko??
Olisiko ihmiskunnan pelastus jos, vaikka tyypin 2 diabeetikot saisivat lääkkeet "yhteiskunnan" piikkiin vasta, kun olisivat ensin yrittäneet tosissaan taltuttaa sairauden elämäntapamuutoksilla? Minusta ehkä, koska siinä olisi pakko ottaa vastuu omasta terveydestään itse. Tässä tullaan siihen enkeli vastaan piru asetelmaan. Alitajuntamme antaa meille paljon mahdollisuuksia laiminlyödä itseämme, on helppo lysähtää sohvalle, kun todistelee itselleen, että on sen ansainnut. Enkelin sanat kuullaan usein, mutta ei uskalleta niitä kuunnella. Olen sen itse kokenut ja tiedän mistä puhun. On kuitenkin helpottavaa todeta, että sen ääneen voi ja kannattaa uskoa.
Jokainen tietää mikä itselleen on parasta ja harva haluaa varmasti voida huonosti? Ota askel tuntemattomaan ja luota siihen. Tee valintoja, jotka tekevät sinulle hyvää, ole rohkeasti erilainen.
Ihanaa kesäistä päivää sinulle, muista enkelit on mukavampia kuin pirut 😉
xXx Sanna
Kuvat Saija Heinämäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti