PITÄÄKÖ KAIKEN OLLA AINA HELPPOA?

Juhannussunnuntai, kylmä ja tuulee. Kun aamulenkille lähtö on venynyt tuli mieleeni kirjoittaa teille taas :D Useiden asiakkaiden kanssa olen pohtinut kysymystä, onko laihduttaminen tai elämäntapa remontti helppoa? Mielestäni se ei ole läpihuuto juttu kenellekkään ja siksi olen yllättynyt ihmisten toiveista muuttaa elämänsä kolmessa tai kuudessa kuukaudessa. Jos olet 20 vuotta tottunut syömään epäterveellisesti. Nauttimaan rasvaisista ja sokerisista herkuista, ei niistä luopuminen ole varmasti helppoa.

Kerron teille lyhyen tarinan itsestäni. Monet sen jo toki tietävät, mutta kertauksena ihan kaikille. Olin aina lapsena ja teininä laiha, suorastaan jopa liian laiha. Omasin huonon kunnon ja enkä tykännyt liikkua, inhosin sitä! Lintsasin kaikki mahdolliset liikuntatunnit ja joka paikkaa kuljin mopolla, moottoripyörällä tai autolla.  Tulin täysi-ikäiseksi enkä edelleenkään liikkunut, muutakuin viikonloppuisin baarissa tanssien. Ei minun tarvinnut, hyi inhosin sitä! Enkä yksinkertaisesti edes jaksanut, koska en omistanut minkäänlaista yleiskuntoa.

Kun menin naimisiin lihoin muutaman kilon painoin 62 , enkä ollut missään nimessä ylipainoinen. Sitten tulin vuonna 2007 raskaaksi ja lihoin maaliskuuhun 2008 mennessä 30 kiloa!! Nuo kaikki kilot tulivat syömällä, rasvaista pikaruokaa ja suklaata! Ajattelin, että no synnytän ja laihdun takaisin. No eihän siinä ihan niin käynyt. Vaan kiloja jäi reippaasti yli 20 vielä. Meni pitkään ennenkuin tajusi itse, mitä oli tapahtunut. Ostin aina vaan isompia vaatteita ja pian koko 36 olikin vaihtunut kokoon 44.

Kesä 2008.

Heinäkuussa 2008 kävelin Vilma rintarepussa meidän eteisenpeilin ohi ja näin joatin ihan hirveää!! Kuka oli tuo läskinainen, joka sieltä meni?? Menin ulos ja kysyin rakkaalta mieheltäni, että et ole sitten voinut sanoa, miten kamalan näköinen olin!! Sain vaan vastauksen, että itsesuojeluvaisto se on minullakin ;DDD Siitä päivästä alkoi taistelu uuden, paremman ja terveellisen elämän puolesta.

Aloin kiinnittää huomiota ruokaan, jos teki jotain hyvää mieli söin porkkanan :D Jouduin myös aloittamaan liikunnan, ja se oli taistelua parhaimmillaan. Jaksoin kävellä vain 500 metriä kerrallaan. Kun vaan sinnikkäästi jatkoin huomasin, että jaksan joka kerta paremmin. Paino putosi ja yleiskunto kasvoi. Sitten vuoden 2009 alussa huomasin jälleen olevani raskaana. Ajattelin silloin, että nyt ei tule 30 raskauskiloa eikä liikunta jää. Eikä niin käynytkään, painoni nousi vaan 13 kiloa ja joulukuussa syntyi terhakka tyttö. Palauduin kaikesta todella nopeasti, koska olin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin edellisella kerralla :D

Emmin syntymän jälkeen sain lahjaksi sukset. Kyllä SUKSET!!! Olin aina inhonnut hiihtämistä, mutta nyt hinkusin jo ladulle. Hiihdin reippaasti yli 500 kilometriä tuona talvena. Olin päässyt niihin mittoihin missä olin kun menin naimisiin. Liikunta oli vienyt minut mukanaan. Olen siis ammatiltani Sosionomi AMK, mutta halusin tehdä jotain aivan muuta. Vuonna 2010 innostuin kahvakuulasta. Kävin ohjaajakoulutuksen vuonna 2011 ja aloitin täällä Pylkönmäellä tunnit. Rakastin sitä tuntien pitoa heti. Olen aina tykännyt olla esillä ja nythän sain olla. Sitten menin seuraavana keväänä Zumbaohjaaja koulutukseen Ouluun. Se jos mikä oli huikea reissu, minä pökkelö lanteideni kanssa opettelemassa kaikenlaisia muuveja. Olo oli, että ranteet auki ja kotiin, mutta niin vaan sieltäkin selvittiin. Nyt Zumba luonnistuu jo hivenen paremmin, vaikka vieläkin tulee niitä ranteet auki hetkiä :D Sekin vaatii vaan kovaa työtä ja treeniä.
 

Kesä 2014.

Vuonna 2012 otin todella rohkean askeleen elämässäni ja lähdin personal trainer koulutukseen Jyväskylään. Trainer4you oli koulutuksen järjestäjä. Elämäni huikein ja parhain vuosi! Mahtavat opiskelukaverit, loistavat kouluttajat ja mikä tärkeintä löysin sen mitä todella halusin tehdä. Nyt olen reippaan vuoden pyörittänyt omaa yritystä, mikä ei todellakaan ole helppoa :D

No mutta palataanpas tähän helppouteen. Minä olen siis pudottanut painoa, alkanut treenaamaan ja tehnyt hurjia tavoitteita. Aluksi tein kaiken yksin, koska ajattelin että kyllähän minä pärjään ja osaan. Kyllä ehkä alussa pärjäsinkin, mutta sitten se tapahtui, kaikki tyssäsi. Ei tapahtunut mitään.Ajattelin, että nyt minä tarvitsen apua ja löysin maailman ihanimman ja parhaan ANNIN!!! Anni on minun personal trainerini. Kuulin monelta, että miksi itse personal traineri tarvitsee itselleen trainerin?? NO ihminen se olen minäkin. Ja olenkin sitä mieltä että todella tarvitsin henkilön joka kanssani pohtii minun tekemistäni ja tavoitteitani.

Kesä 2008

Se mitä tällä teksitillä hain takaa, on se että minä olen tehnyt itseni kanssa töitä nyt vuodesta 2008 asti ja vieläkin jos annan itselleni luvan jää sokerihölmöys päälle. Haluaisinkin, että ihmiset ymmärtävät, ettei mikään tapahdu hetkessä ja jokaisen pudotetun gramman ja läskin eteen on tehtävä suuri työ. Se jos palkkaa itselleen personal trainerin ei vielä pudota kiloja vaan se työ on tehtävä itse. Kolmessa kuukaudessa ei saada aikaan ihmeitä, eikä ihminen opi vielä kaikkea siinä ajassa. Itse olen sitä mieltä,että vaikka traineri maksaa, niin maksaa myös ne herkut, mahdolliset sairaudet mitä kylkiäisinä tulee, nivelrikot ja ynnä muut sivuvaikutukset.

Kesä 2014

Ole rohkea ja ota itselllesi traineri, jos vaan yhtään tuntuu siltä, ole valmis taistelemaan, opettelemaan uutta. Ethän ole oppinut kävelemäänkään tai lukemaankaan heti.Anna itsellesi mahdollisuus, uuteen ja parempaan elämään. Ja muista, että terveellinen elämä ei tarkoita sitä, että kaikesta pitää luopua ja elämästä tulisi jotenkin tylsää :D Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille.